keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Kesätukka

Vitut Hitot kronologisuudesta, pakko lätätä tää kuva heti tähän alkuun, hei KATTOKAA MUN HIUKSIA, KATTOKAA NIITÄ! Ei varmaan tarvi edes sanoa, mutta sanon silti: RAKASTAN NÄITÄ!


Elikkä päätin tuossa pariviikkoa takaperin, että taas alkaa olla kuontalo omien värikokeilujen jälkeen siinä pisteessä, että ois aika varailla aika kampaajalle. Viime käynnistähän onkin taas puolisentoista vuotta vierähtänyt. Kampaajani kielsi sitten laittamasta enää mitään suoravärejä päähän, että on sitten enemmän värivaihtoehtoja tukka-aikani koittaessa. Pari viikkoa oli muuten aika kohtalokas aika suoravärjätylle VIOLETILLE tukalleni. Kampaajalle lähteissäni tukkani näytti nimittäin tältä. Voitteko uskoa että tuo on violetista haalistunut? :'D


Parturituoliin istuttuani kerroin, että tahdon tukasta reippaasti pituutta pois. Kerroin myös värit jotka ovat ehdottomasti nounou listalla (joo en pelkää kauheesti värejä, joten listalle päätyi vaan tylsät värit ja vihreä..). Muuten kampaajalla oli siis täysin vapaat kädet. Melkein alkoi jo pelottaa kun hän lähti hihitellen sekoittelemaan värejä :D

Pari tuntia siinä istuskeltiin ja lähteissä oli upein tukka ikinä! En lakkaa ikinä peilailemasta itseäni!




Laittakaa ihmeessä mielipiteitänne kommenttiboksiin! ^^

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Keskiaika on nyt!

Viimekesänä kävin piipahtamassa Ulvilan keskiaikamarkkinoilla ja legenda kertoo että löysin sieltä itselleni vahingossa sekä miehen että aivan supermahtavan harrastuksen. Mies on nimeltään Arto ja harrastus tunnetaan täällä Suomenmaalla nimellä rottinkitaistelu!

Profiilin esittelytekstissäni lupaan teille kummallisia harrastuksia ja tämä on niistä yksi!

Talvitauon jälkeen mekin taas uskallettiin paikalle, itse tosin nössönä vilukissana tälläkertaa seuraamaan sivusta ystäväni kameran kanssa. Ensiviikolla tosin vähän alustavasti lupailin pukevani taas päälle kellarissa kylmettyneet ja edelliskerroilla valutetusta hiestä haisevat tamineet, ja vetäväni kaikkia köniin! Onneksi Arto hoisi köniinvetämisen tälläkertaa mun puolesta ;D




Teen mahdollisesti laajempaa postausta kyseisestä lajista myöhemmin, mikäli jotakuta kiinnostaa.. Tai todennäköisesti teen vaikkei kiinnostaiskaan :--D Kiinnostaako?

maanantai 18. toukokuuta 2015

"If zombie bites me... I'll bite back"

Mulla oli kolmisen viikkoa sitten pienet zombiapocalypse henkiset kuvaussessiot kolmen kaverini kanssa. Tarkoituksena oli kuvata juliste näyttöä varten. Opiskelen siis graafista suunnittelua ammattikoulussa toista vuotta ja näytön arvioinnin kohteena oli yrityksen graafinen ilme ja julkaisun suunnittelu.

Perustimme 9 Lives NY nimisen yrityksen kolmen luokkakaverini kanssa vuosi takaperin ja lopetimme yritystoiminnan ennen näyttöä. Tuotteemme oli itsesuunnittelemat ja painamat zombikissa-aiheiset t-paidat.


Tätä julistetta varten kuvasimme uusimman tuotteemme, minun suunnittelemani printtipaidan! Kuva on tehty vektorigrafiikka-ohjelmalla Adobe illustratorilla, ja se on painettu paitoihin silkkipaino-tekniikalla. Tämä oli minun ensimmäinen kertani ja pakko myöntää, että olen älyttömän tyytyväinen lopputulokseen!

Kuvauspaikkana toimi Porin Ruosniemen laskettelukeskuksen läheisyydessä sijaitseva vanha junarata. Mulla oli aika selvä visio siitä, miltä tahdon lopullisen julisteen näyttävän, joten kuvaukseen ei uponnut paljoa aikaa. Suurempi aika mulla meni edellisiltana asusteideni askarteluun.





ASUNI:
Paita: Musta t-paita halpahallista, printti itse painama
Takki: Kirppis (Takki ei kuulunut kuvausasuun)
Sukkahousut: Lidl
Shortsit: Revitty Nellyn farkuista
Gogglesit: Ebay
Nahkarannekkeet: Ebay
Muut nahka-asusteet: Askarreltu itse Pomarfinilta hankitusta nahkan palasesta

Ja tässäpä nyt tämä lopullinen julisteeseen tullut kuva! Mulla oli valinnanvaikeuksia, mutta koitin katsoa vaihtoehdoista sen kuvan, jossa tärkein, eli itse paidat, ovat parhaiten esillä. Se sai maistaa vähän photoshoppia.


Lopullinen julistehan siis sisälsi logon ja mainostekstiä, mutta mulla ei ole sitä täällä kotikoneella. Mutta onhan se nyt pirun hieno vai mitä? ;)


lauantai 16. toukokuuta 2015

Hanami @Roihuvuori Helsinki

Terppa!

Mulla on ollut tosi tapahtumarikas viikko... Tai ainakin normaalia tapahtumarikkaampi. Vaikka Ropecon jäikin tänäkin vuonna välistä ja hitusen harmittaa, tuli kuitenkin touhuttua muuta varsin mukavaa. Tänään vietin päiväni Nokian Edenissä lillutellen ja torstaina oli Roihuvuoden jokavuotinen kirsikankukkajuhla, Hanami. Tämä oli mun ensimmäinen vierailuni kyseisessä tapahtumassa.

Reissuun valmistautuminen alkoi edellisenä iltana picnic-eväitä valmistellen ja asua suunnitellen. Olin jo pari päivää aikaisemmin valinnut asukseni mustan Hell Bunnyn zombiponi-mekon, joka on jostain syystä jäänyt aika vähälle käytölle, mutta tapani mukaan aloin siinä sitten viimeisenä iltana pohtia, olisiko joku vaaleampi asukokonaisuus kuitenkin sopivampi kirsikkapuiden keskellä kuvattavaksi. Lopullisen päätöksen tein vasta tuntia ennen lähtöä, zombiponi-mekko vaihtuikin Hell Bunnyn vaaleampaan mekkoon, jonka kuosissa seikkailee pääkalloja, sulkia ja flamingoja. (asukuvat varastettu instagrammistani, siksi huono laatu)




Kymmenen jälkeen aamusta starttasimme auton ja lähdimme huristelemaan kohti Helsinkiä. Matka täältä Porista kesti hieman yli kolme tuntia ja pitihän siinä matkalla vähän pissilläkin pysähtyä. (Oon ylpeä itsestäni, selvittiin vain yhdellä pysähdyksellä. Normaalistihan mun kanssa saa pysätä joka toisella huoltsikalla kun ryystän koko matkan vettä/jotain muuta matkajuomista :D) Tapahtuma paikalle vievällä tienpätkällä oli aivan järkyttävä liikenne, meillä kävi super hyvä tuuri, kun saimme kaaramme ihan puiston viereen.

Tapahtuma oli houkutellut paikalle tuhansia, ehkä jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä! Puikkelehdimme väkijoukon seassa lähemmäs esiintymislavaa ja istahdimme maahan syömään eväitämme. Lavalla oli menossa Buto-tanssiesitys. En ole aikaisemmin Buto-tanssista kuullut, joten oli hyvin mielenkiintoista nähdä millaista moinen on. Ja kyllä. Hyvin mielenkiintoista heilumista se olikin :D Tämän jälkeen ryhmä nuoria esitteli Japanilaisia taistelulajeja. Tätäkin seurasimme hetken ja jatkoimme sitten matkaa.




Kiertelimme alueen läpi ja tutkiskelimme myynti- ja esittelyteltat. Olin hieman pettynyt, ei juuri mitään kiinnostavaa. Lisäksi jos jotain olisi tahtonut ostaa, olisi saanut jonottaa pienen ikuisuuden. Niitä ihmisiä, niitä oli oikeasti jumalattoman paljon. Ruoka-annokset olivat hintoihinsa nähden aivan hirveän kalliita, mutta ilmeisesti ihmisille kelpasi, sillä ruoka loppui paljon ennen tapahtuman loppua. 

Mitä pidemmälle päivä eteni, sitä turhempi oli yrittää tunkeutua esiintymislavan lähelle, joten esityksiäkään emme päässeet sen enempään seuraamaan. Asukilpailu olisi ollut hauska nähdä, sillä bongasin väkijoukosta paljon tuttuja hahmoja, esimerkiksi Shingeki no kyojinista ja Okamista.

Kävimme katsastamassa Japanilaistyylisen puutarhan, joka oli toisella puolella puistoa. Pettymys sekin. Ehkä odotan aina liikoja, nostan odotuksen kattoon.

Mutta kirsikkapuut. Ne oli kauniita! Rakastin niitä ja niitä oli paljon!



ASU:
Mekko: Cybershop
Hattu: Varastettu poikaystävältä
Peruukki: Ebay
Sukkahousut: Ebay

Kengät: Kirpputori
Piilolinssit: Geo coloured lenses


Kello lähenteli jo ilta kymmentä kun vihdoin kotiuduimme. Vaikka tapahtuma ei ollut ihan sitä mitä odotin, päivästä jäi kuitenkin tosi kiva fiilis! Jos asutte pääkaupunkiseudun lähettyvillä tai olette muuten siellä päin käymässä tapahtuman aikoihin, suosittelen kyllä käväsemään. Itse en kolmen tunnin ajomatkan päästä aijo enää ihan vartavasten tämän takia lähteä ajelemaan. Mutta pitihän se nyt Japanifanin kerran kokea!

Oliko joku muu tuolla käymässä ja millainen maku teille jäi tapahtumasta suuhun? :)



tiistai 12. toukokuuta 2015

Oh shit, täällä taas!

Vuosi takaperin kesällä musta tuli laiska bloggaaja.. Siitä hetkinen eteenpäin lopetin kokonaan. Hieman myöhemmin sitten päädyin poistamaan blogini, koska oletin etten löydä enää bloggausintoani. Tässä se taas huomattiin, never say never!

Hiukan harmittaa että Tarsiercircuksen poistamisen myötä menetin kaikki vanhat postaukset ja lukijat, mutta toivottavasti CAMB saa edes joitain teistä palaamaan takaisin.

Aijon täyttää tämän turhanpäiväisillä jorinoilla ja kuvilla elämästäni, kissoilla, ostoksilla, harrastuksilla ja kaikella muulla jonka ei pitäisi ihmisiä kiinnostaa vitun hitsin vertaa. Kaikki kommentit, niin positiiviset kuin negatiivisetkin, on ehdottomasti tervetulleita!

Eipä mulla muuta. Loppuun saatte viimekuun lopulla kuvaamani videon, jossa nuorin lapsukaiseni Prinssi Manahattu hoipertelee pallien leikkauksen jälkeen.